Susi ja kastamattomat porsaat

Susi kuljeskeli saalistusmatkallaan metsänreunaa pitkin ja näki joen rannalla emakon porsaineen. Sille valahti vesi kielelle kun se odotteli porsaspaistia. Varovasti susi hiipi porsaiden taakse ja oli juuri saamaisillaan yhden lihavimmista kiinni, kun emakko huomasi sen.

- Älä hyvä hukka syö näitä minun lapsiani ennen kuin saan ne kastetuksi kaikki! Emo ruikutti. – Ja sallinethan minun itsenikin lähtövirren laulaa?

Sudella ei ollut aikaa odotella porsaitten kastamista, sillä nälkä kurni jo kovasti sen suolissa, mutta ei se tahtonut kieltää emoltaan sen viimeistä pyyntöä ja suostui. - No kasta ne sitten sukkelaan, se sanoi ja istahti rannalle katselemaan toimitusta.

Mutta emakko syöksikin kaikki porsaansa jokeen, meni itse perässä ja ui porsaineen joen toiselle rannalle. Ällistyneenä jäi susi katsomaan niiden menoa. Niin se mentti oman tyhmyytensä vuoksi makoiset porsaspaistit.